Tuttu avustaja tuo arkeen iloa ja väriä

Helinä, 89, katselee ulos kotinsa ikkunasta. Tampereen keskustassa sijaitsevassa kerrostalokolmiossa vallitsee rauhallinen tunnelma. Kirkas kevätaurinko valaisee siistin olohuoneen ja paljastaa kirjastosta lainatun kirjapinon. Viime vuosina lukeminen on tullut entistäkin tärkeämmäksi, kun liikunta on jäänyt vähemmälle.

Tänään on maanantai, mikä on lupaus pääsystä ulkomaailmaan, oman tutun avustajan kanssa. Ilman avustajaa pyörätuolilla liikkuva Helinä ei voi kodin ulkopuolelle lähteä, etenkään talvella.

– Ulkopuoliseen apuun olen joutunut turvautumaan vuodesta 2020 alkaen, kun minulle tehtiin reisiamputaatio. Minua yritettiin kuntouttaa proteesin käyttäjäksi, mutta siitä ei tullut mitään. Pyörätuoliin pääseminen oli sen koettelemuksen jälkeen helpotus. Nyt minun ei tarvitse enää pelätä kaatumista, Helinä toteaa.

Aina Helinä ei kuitenkaan ole samalla tavalla odottanut avustajan saapumista, sillä vasta noin vuoden ajan hän on uskaltanut luottaa siihen, että apua oikeasti on tulossa. Tätä ennen tilanne oli erilainen, sillä avustajat vaihtuivat ja sovitut kellonajat venyivät. Odotettu ulkoiluhetki jäi usein pelkäksi haaveeksi.

– Se aiheutti minulle stressiä, eikä esimerkiksi ollut koskaan selvää, mihin numeroon olisin voinut soittaa. Olen “pedanttina pedagogina” tottunut siihen, että noudatetaan tarkkaa lukujärjestystä ja pidetään kiinni aikatauluista.

Lupa ystävystyä

– Noin vuosi sitten aloitin Suomen Seniorihoivan asiakkaana ja sain huomata, että vanhuspalveluita hoidetaan tässä maassa hyvin monella eri tavalla. Nyt minulla on kaksi omaa avustajaa, jotka käyvät luonani kolme kertaa viikossa. Pääsen säännöllisesti saunaan, ulkoilemaan ja kauppareissulle. On hauska yhteensattuma, että molempien etunimi on Leena, Helinä naurahtaa.

Toinen Helinän avustajista, Leena Lampela, kuuntelee asiakkaansa puhetta hymyssä suin.

– Seniorihoivalla on kyky osata yhdistää asiakkaat ja avustajat niin, että he tulevat oikeasti toimeen keskenään. Käymme syvällisiäkin keskusteluita yhdessä ja aidosti nautimme toistemme seurasta, Lampela kertoo.

Lampela käy Helinän luona maanantaisin ja perjantaisin. Tapaaminen alkaa aina reippaalla lenkillä ulkoilmassa. Kotiseinien ulkopuolisten maisemien näkeminen on Helinälle henkireikä. Samalla rouvat keskustelevat ja avautuvat toisilleen myös henkilökohtaisista asioista.

– Yhteistä aikaa tulee vietettyä paljon, joten väkisinkin keskusteluissa päästään syvemmälle tasolle. Minusta tuntuu, että olemme ihan ystävystyneet, mikä onneksi onkin täällä Suomen Seniorihoivalla sallittua, Lampela toteaa iloisena.

Rauha siitä, kuka tulee

Ulkoilu on jokaisen käynnin tärkein osuus. Ulos lähdetään säällä kuin säällä.

– Luen paljon ja jumppaan joka päivä. Pelkkä istuminen ja makaaminen on pidemmän päälle hengenvaarallista , joten menen usein tästä lattialle voimistelemaan. Koska minulla on vain yksi jalka, minun täytyy pitää erityisen hyvää huolta sen kunnosta, sillä sen avulla selviän arjessani. Avustajan kanssa voin lähteä kuitenkin myös ulos, mikä on pääkopalle tärkeää, Helinä kertoo.

Joka perjantai on saunapäivä. Silloin lenkin jälkeen Lampela auttaa Helinän saunatuoliin ja ilahduttaa löylyistä nauttivaa asiakastaan lauleskelemalla pukuhuoneessa. Sitten keitetään kahvit ja rupatellaan.

– Meillä on kyllä hauskaa yhdessä ja vihdoin minulla on rauha siitä, että kuka tulee ja koska tulee, Helinä kertoo ja jatkaa:

– Olen monelle ystävälle sanonut, että kannattaisi kokeilla Suomen Seniorihoivan palveluita. Usealle ikäihmiselle vieraan ihmisen päästäminen kotiin kuitenkin tuntuu olevan kynnyskysymys, eikä apua haluta pyytää ennen kuin on ihan pakko. Ehkä olisin itsekin samanlainen, jos en oikeasti tarvitsisi apua arjessani. Täytyy kuitenkin todeta, että kun avustaja on aina sama, perehdytetty ihminen, on avun vastaanottaminenkin helpompaa.