Parkinsonin tauti ja taudin oireet

Jaa artikkeli

Kopioi Facebook X LinkedIn Threads

Parkinsonin tauti on neurologinen sairaus, jota sairastaa Suomessa yli 16 000 ihmistä. Parkinsonin taudin oireet ovat moninaisia. Muun muassa lepovapina, lihasjäykkyys, liikkeiden hitaus sekä tasapainovaikeudet kuuluvat oirekuvaan. Parkinsonin tauti on hieman yleisempi miehillä kuin naisilla.

Parkinsonin tauti on etenevä liikehäiriösairaus, jonka oireet saadaan yleensä hyvin hallintaan oikeanlaisen lääkehoidon, ravitsemusneuvonnan sekä fysioterapian ja toimintaterapian avulla. Kokonaisvaltainen Parkinsonin taudin hoito keskittyy potilaan elämänlaadun ylläpitämiseen yhdistämällä dopamiinilääkitys, liikuntaharjoittelu, puheterapia ja neuropsykologinen tuki sairastuneen toimintakyvyn optimoimiseksi.

Englantilainen lääkäri James Parkinson kuvasi sairauden pääoireet jo vuonna 1817. Keksijänsä nimen tauti sai vasta myöhemmin. Parkinson itse käytti sairaudesta nimeä täristyshalvaus.

Ihmisen liikkeitä säätelevät aivojen tyvitumakkeet, joihin mustatumakkeen hermosolut vaikuttavat. Parkinsonin taudissa mustatumakkeen hermosolut tuhoutuvat, jolloin tyvitumakkeet eivät saa niistä oikeita viestejä. Tämän takia liikkeiden säätely häiriintyy. Näiden aivoissa sijaitsevien hermosolujen toimintaa välittää dopamiini-niminen aine. Parkinsonin taudissa sen määrä vähenee.

Parkinsonin taudin oireet

Parkinsonin taudin oireita ovat lihasjäykkyys, lepovapina, liikkeiden hitaus, tahdonalaisen liikkeen aloittamisen hitaus, tasapainovaikeudet sekä liikkeitä toistettaessa niiden laajuuden ja nopeuden väheneminen. Yksi ensimmäisistä oireista on usein juuri sormien tai käden lepovapina. Usein oireet alkavat ensin toisen puolen raajoista ja leviävät sitten molemmille puolille kehoa.

Parkinsonin taudin ensimmäisenä oireena havaitaan usein sormien tai käden lepovapina tyypillisesti toisen puolen raajoista.

Vapinan, hitauden ja jäykkyyden lisäksi Parkinsonin taudin edetessä myös muita oireita voi esiintyä. Näitä ovat autonomisen hermoston oireet, eli ummetus, hikoiluhäiriöt, tihentynyt virtsaamisen tarve, impotenssi ja verenpaineen nopea vaihtelu. Myös masennus, muistihäiriöt, harhat ja ajatustoiminnan hidastuminen saattavat liittyä Parkinsonin tautiin. Lisäksi hajuaistin heikkeneminen, unihäiriöt, kivut ja ahdistuneisuus ovat tyypillisiä Parkinsonin taudin oireita.

Neurologi tekee Parkinsonin taudin diagnoosin lääkärintarkastuksen sekä potilaan kuvaamien oireiden perusteella. Parkinsonin tautia ei todeta millään kokeella eikä kuvauksella. Usein neurologi voi suositella aivojen kuvantamista, jotta muut aivosairaudet voidaan poissulkea.

Yleensä Parkinsonin tauti etenee hitaasti kuukausien tai vuosien kuluessa, mutta taudin eteneminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Parkinsonin taudin aiheuttajaa ei tunneta, joten sitä ei voi siis ehkäistä millään tavoin. Vaikka Parkinsonin tauti ei ole selkeästi perinnöllinen sairaus, siihen liittyy kuitenkin perinnöllinen alttius ja noin 20 % Parkinsonin tautia sairastavista onkin saman diagnoosin saaneita sukulaisia.

Kuten aiemmin todettu, Parkinsonin taudin oireet johtuvat siitä, että keskiaivojen alueelta, mustatumakkeesta, tuhoutuu hermosoluja. Mustatumake vastaa osaltaan aivojen liikkeiden säätelyjärjestelmästä. Hermosolujen tuhoutuminen vähentää välittäjäaine dopamiinia aivoissa, mikä vahingoittaa tahdonalaisia liikkeitä sääteleviä hermoratoja ja taudin oireet lisääntyvät.

Parkinsonin tauti todetaan yleensä noin 50–70 vuoden iässä. Sitä nuoremmille sairaus on äärimmäisen harvinainen. Parkinsonin tauti on suhteellisen yleinen, sillä koko Suomen väestöstä Parkinsonin tautia sairastaa arviolta yli 16 000 ihmistä. Parkinsonin tautiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 750–800 ihmistä. Miehet sairastuvat Parkinsoniin hieman enemmän kuin naiset. Mikäli potilaalla on kaksi kolmesta pääoireesta, on syytä epäillä Parkinsonin tautia.

Parkinsonin taudin toteamiseen ei tarvita laboratoriotutkimuksia eikä aivojen kuvantamista. Mikäli oireet eivät ole tyypillisiä, voidaan dopamiinin toispuoleinen häviäminen havaita esimerkiksi aivojen isotooppikuvauksella. Parkinsonin tauti ei nykyään enää lyhennä potilaan elinikää, vaan hitaasti enenevän sairauden kanssa voi hyvin elää jopa 30 vuoden ajan.

Parkinsonin taudin varhaisoireet ja niiden tunnistaminen

Parkinsonin taudin tunnettujen motoristen oireiden lisäksi prodromaali- eli varhaisoireiden tunnistaminen on keskeistä varhaisdiagnostiikassa. Nämä ei-motoriset oireet voivat ilmaantua 10-20 vuotta ennen varsinaisten liikeoireiden puhkeamista, kun substantia nigrassa on jo tapahtunut merkittävää neurodegeneration. Varhaisten biomarkkereiden ja prodromaalioireiden tunnistaminen mahdollistaa neuroprotektiivisen hoidon aloittamisen ja taudin etenemisen hidastamisen optimaalisen hoitovasteen saavuttamiseksi.

REM-unen käytöshäiriö vahvimpana ennustavana tekijänä

REM-unen käytöshäiriö on yksi vahvimmista Parkinsonin taudin ennustavista tekijöistä. Tässä häiriössä henkilö toteuttaa fyysisesti uniensa sisältöä, mikä voi näkyä väkivaltaisina liikkeinä, potkimisena, lyömisenä tai huutamisena unessa. Tutkimukset osoittavat, että peräti 76 prosenttia REM-unen käytöshäiriötä sairastavista sairastuu Parkinsonin tautiin 10 vuoden kuluessa, ja riski kasvaa jopa 50-kertaiseksi.

Jos huomaat itsessäsi tai läheisessäsi väkivaltaisia liikkeitä unessa, unien toteuttamista fyysisesti tai kumppanin valituksia öisistä potkimisista ja lyömisistä, on syytä keskustella asiasta lääkärin kanssa. Varhainen tunnistaminen ja seuranta voivat olla avainasemassa taudin ennaltaehkäisyssä ja hoidon suunnittelussa.

Hajuaistin heikentyminen yleinen varhaismerkki

Hajuaistin heikentyminen on erittäin yleinen Parkinsonin taudin varhaismerkki ja neurologinen oire, joka esiintyy 80-90 prosentilla potilaista. Tämä varhainen varoitusmerkki voi ilmaantua jopa 20 vuotta ennen motoristen oireiden puhkeamista, mikä tekee siitä tärkeän diagnostisen indikaattorin. Hajuaistin heikkeneminen liittyy alfasynukleiini-proteiinin kertymiseen hajuhermoradoilla ja olfaktorisessa järjestelmässä.

Voit testata hajuaistiasi yksinkertaisesti kotona käyttämällä hajutestiä ja tunnistamalla tuttuja tuoksuja, kuten kahvia, kanelia, sitruunaa, mintua tai eukalyptusta. Jos huomaat, että aiemmin tutut tuoksut eivät tunnu yhtä voimakkailta tai et tunnista niitä lainkaan, kannattaa ottaa asia puheeksi neurologin tai lääkärin kanssa. Varsinkin jos hajuaistin heikkeneminen ei johdu flunssasta, allergioista tai muusta väliaikaisesta syystä, vaan jatkuu useita viikkoja.

Pitkäaikainen ummetus suoliston varhaismerkki

Pitkäaikainen ummetus voi olla merkki Parkinsonin taudin kehittymisestä jopa 20 vuotta ennen motoristen oireiden ilmaantumista. Tutkimukset osoittavat, että alfasynukleiini-proteiini alkaa kertyä suolistoon jo vuosikymmeniä ennen aivojen mustatumakkeen vaurioitumista.

Jos kärsit kroonisesta ummetuksesta, joka ei helpotu ruokavaliomuutoksilla, riittävällä nesteytyksellä, kuitulisillä tai säännöllisellä liikunnalla, kannattaa keskustella asiasta gastroenterologin tai neurologin kanssa. Varsinkin jos ummetuksen ohella esiintyy muita Parkinsonin taudin varhaisoireita, kuten hajuaistin heikkenemistä, unihäiriöitä tai motorisia muutoksia.

Masennus riskitekijänä

Masennus voi olla merkki Parkinsonin taudin kehittymisestä, sillä se kaksinkertaistaa sairastumisriskin. Masennuksen vaikutus voi ulottua jopa 20 vuoden ajalle ennen taudin puhkeamista. Tämä johtuu siitä, että Parkinsonin taudissa vaurioituvat aivoalueet vaikuttavat myös mielialaan ja tunne-elämään.

Jos kärsit pitkäaikaisesta masennuksesta tai huomaat läheisessäsi mielialan muutoksia, jotka eivät selity elämäntilanteella, on tärkeää hakea apua psykiatrilta tai neurologilta. Varhainen masennuksen hoito psykoterapialla tai lääkehoidolla voi parantaa elämänlaatua merkittävästi ja mahdollisesti vaikuttaa myös Parkinsonin taudin kehittymiseen neuroprotektiivisesti.

Jos huomaat itsessäsi tai läheisessäsi useita prodromaalisia varhaisoireita, kuten REM-unen käytöshäiriötä, hajuaistin heikkenemistä, pitkäaikaista ummetusta tai motorisia muutoksia, ota yhteyttä neurologiin tai liikehäiriöspesialistiin kattavan neurologisen arvioinnin saamiseksi.

Parkinsonin taudin diagnosointi ja vaiheet

Miten Parkinsonin tauti diagnosoidaan?

Parkinsonin taudin diagnosointi perustuu pääasiassa kliiniseen neurologiseen tutkimukseen ja potilaan motoristen sekä ei-motoristen oireiden arviointiin. Liikehäiriöspesialisti tai neurologi tekee diagnoosin seuraavasti käyttäen kansainvälisiä diagnostisia kriteerejä:

• Kliininen tutkimus: Neurologi arvioi potilaan liikkumista, lihasjäykkyyttä, vapinaa ja tasapainoa
• Oirekriteerit: Diagnoosin tekemiseen riittää, että potilaalla on kaksi kolmesta pääoireesta (lepovapina, lihasjäykkyys, liikkeiden hitaus)
• Lääkevaste: Positiivinen vaste dopamiinilääkitykseen tukee diagnoosia
• DaTSCAN-tutkimus: Aivojen isotooppikuvaus voidaan tehdä, jos oireet eivät ole tyypillisiä tai diagnoosi on epävarma
• Muiden sairauksien poissulkeminen: Toisinaan tehdään aivojen magneettikuvaus muiden aivosairauksien poissulkemiseksi

Tärkeää on muistaa, että Parkinsonin tautia ei voida todeta millään yksittäisellä laboratoriokokeella, aivojen magneettikuvauksella tai muulla radiologisella tutkimuksella. Differentiaalidiagnoosi perustuu aina neurologin asiantuntemukseen, kliiniseen arviointiin ja pitkäaikaiseen seurantaan, sillä kyseessä on kliininen diagnoosi.

Parkinsonin taudin vaiheet

Parkinsonin tauti etenee yksilöllisesti, mutta se voidaan jakaa kolmeen päävaiheeseen:

Varhaisvaiheen tauti (1-5 vuotta)

• Oireet yleensä yhdellä puolella kehoa
• Lievä lepovapina, lihasjäykkyys tai liikkeiden hitaus
• Hyvä vaste lääkitykseen
• Toimintakyky säilyy hyvänä
• Ei merkittäviä tasapainovaikeuksia

Keskivaiheen tauti (5-10 vuotta)

• Oireet leviävät molemmille puolille kehoa
• Lääkkeen vaikutusajan lyhentyminen (wearing-off)
• Mahdollisia liikehäiriöitä (dyskinesia) lääkityksen vuoksi
• On-off-ilmiö: oireiden vaihtelu lääkkeen vaikutusajan mukaan
• Päivittäiset toiminnot alkavat vaikeutua

Edennyt tauti (yli 10 vuotta)

• Vakavat tasapainovaikeudet ja kaatumisriski
• Mahdollisia kognitiivisia oireita tai dementiaa
• Nielemis- ja puheongelmia
• Autonomisen hermoston oireita (ummetus, verenpaineongelmat)
• Avuntarve päivittäisissä toiminnoissa lisääntyy

On-off-ilmiö tarkoittaa tilannetta, jossa lääkkeen vaikutus vaihtelee: ”on”-vaiheessa oireet ovat hallinnassa ja ”off”-vaiheessa oireet pahenevat.

Parkinsonin taudin eteneminen

Parkinsonin taudin eteneminen ja eliniän ennuste vaihtelevat merkittävästi yksilöittäin, mutta yleisesti taudin kulku on ennakoitavissa:

• 0-5 vuotta: Oireet alkavat yhdeltä puolelta ja lääkitys toimii hyvin
• 5-10 vuotta: Oireet leviävät molemmille puolille, lääkityksen haasteet alkavat
• 10-15 vuotta: Tasapaino-ongelmat ja kognitiiviset oireet voivat alkaa
• 15+ vuotta: Monimutkaisia oireita, lisääntynyt avuntarve

Nykyaikaisella Parkinson-hoidolla ja tehokkaalla lääkityksellä monet Parkinsonin tautia sairastavat voivat elää laadukasta ja täysipainoista elämää jopa 20-30 vuotta diagnoosin jälkeen. Varhainen diagnoosi, oikea-aikainen lääkehoito ja kuntoutus ovat ratkaisevassa asemassa taudin etenemisen hidastamisessa ja elämänlaadun säilyttämisessä.

Taudin ennuste ja etenemiseen vaikuttavat tekijät

Parkinsonin taudin ennuste ja elinajanodote ovat yksilöllisiä, mutta oikeanlaisella hoidolla, säännöllisellä fysioterapialla ja kokonaisvaltaisella kuntoutuksella useimmat potilaat voivat elää lähes normaalin mittaisen elämän. Taudin etenemiseen vaikuttavat lukuisat tekijät, joiden ymmärtäminen auttaa potilaita ja omaisia suunnittelemaan tulevaisuutta realistisesti mutta toiveikkaasti.

Hyvän ennusteen merkit

• Nuori ikä diagnoosihetkellä: Alle 60-vuotiaana sairastuneet voivat elää jopa 30-40 vuotta diagnoosin jälkeen
• Vapina pääoireena: Vapinatyyppi etenee yleensä hitaammin kuin jäykkyys-hitaus -tyyppi
• Hyvä lääkevaste: Selkeä paraneminen dopamiinilääkityksellä ennustaa parempaa kulkua
• Yksipuoliset oireet pitkään: Mitä kauemmin oireet pysyvät toispuolisina, sitä hitaammin tauti etenee
• Säilynyt kognitiivinen toiminta: Muistin ja ajattelun säilyminen tukee hyvää ennustetta

Nopeamman etenemisen riskitekijät

• Korkea ikä diagnoosihetkellä: Yli 70-vuotiaana sairastuneiden tauti voi edetä nopeammin
• Taudinkuva ilman vapinaa: Jäykkyys-hitaus -tyyppi etenee usein nopeammin
• Heikentynyt tasapaino alkuvaiheessa: Varhaiset kaatumiset voivat ennustaa nopeampaa etenemistä
• Kognitiiviset oireet varhain: Muistiongelmien ilmaantuminen alkuvaiheessa
• Heikko lääkevaste: Jos dopamiinilääkitys ei tehoa hyvin, tauti voi edetä nopeammin

Elämänlaatu elinajan pituuden ohella

Parkinsonin taudin hoidossa elämänlaatu ja toimintakyky ovat yhtä tärkeitä kuin elinajan pituus. Oikeanlaisella lääkehoidolla, säännöllisellä liikuntaterapeuttisella harjoittelulla, monipuolisella ja terveellisellä ravinnolla sekä vahvalla sosiaalisella tuella voi elää merkityksellistä ja onnellista elämää Parkinson-diagnoosin kanssa. Monet potilaat jatkavat harrastuksiaan, työuraansa ja aktiivista sosiaalista elämää vuosia tai jopa vuosikymmeniä diagnoosin jälkeen.

Tärkeää muistaa: Jokaisen potilaan tauti on ainutlaatuinen. Keskustele hoitavan lääkärin kanssa omasta henkilökohtaisesta ennusteestasi ja siitä, miten voit parhaiten vaikuttaa taudin kulkuun. Varhainen diagnoosi, oikeanlainen hoito ja aktiivinen elämäntapa ovat avainasemassa hyvän elämänlaadun säilyttämisessä pitkään.

Parkinsonin taudin hoito

Parkinsonin taudin etenemistä ei pystytä pysäyttämään eikä sairautta parantaa, mutta sen oireisiin voidaan vaikuttaa oikealla lääkityksellä. Lääkehoitoa ei yleensä ole tarpeen aloittaa heti sairauden puhjetessa, sillä lääkityksellä hillitään oireita. Näin ollen lääkitys kannattaa aloittaa sitten, kun oireet alkavat vaikeuttaa elämistä.

Parkinsonin taudin lääkehoito

Parkinsonin taudin lääkehoito perustuu aivojen dopamiinin puutoksen korjaamiseen eri mekanismeilla. Lääkevalinta riippuu potilaan iästä, oireiden vakavuudesta ja yksilöllisistä tekijöistä. Lääkehoidolla ei pyritä täyteen oireettomuuteen, sillä parhaiten toimivan lääkeannostuksen on todettu olevan hieman pienempi kuin tehokkaimman määrän lääkettä.

Dopamiiniagonistit – ensisijainen hoito nuoremmilla

Dopamiiniagonistit (pramipeksoli, ropiniroli, rotigotin) jäljittelevät dopamiinin vaikutusta aivoissa sitoutumalla suoraan dopamiinireseptoreihin. Ne ovat usein ensisijainen valinta alle 65-vuotiaille potilaille, sillä ne aiheuttavat vähemmän pitkäaikaisia liikehäiriöitä (dyskinesia) kuin levodopa.

Edut: Vähentävät dyskinesia-riskiä, pitkävaikutteisia valmisteita saatavilla, sopivat nuoremmille potilaille

Haitat: Voivat aiheuttaa impulssikontrollihäiriöitä (peliriippuvuus, pakko-ostokset), uneliaisuutta ja pahoinvointia

MAO-B-estäjät – lievien oireiden hoitoon

MAO-B-estäjät (selegiini, rasagiliini, safinamidi) estävät dopamiinia hajottavaa MAO-B-entsyymiä, jolloin aivojen dopamiinipitoisuus ja -saatavuus kasvavat. Ne soveltuvat erityisen hyvin taudin alkuvaiheen lievien motoristen oireiden hoitoon ja niillä saattaa olla taudin etenemistä hidastava neuroprotektiivinen vaikutus. MAO-B-estäjiä käytetään usein yhdistelmähoidossa muiden Parkinson-lääkkeiden kanssa.

Edut: Mahdollinen neuroprotektiivinen vaikutus, vähän sivuvaikutuksia, voidaan käyttää yhdessä muiden lääkkeiden kanssa

Haitat: Teho on maltillinen, ei sovellu yksinään vakavampiin oireisiin

Levodopa-valmisteet – tehokkain mutta haasteellinen

Levodopa on dopamiinin esiasteen, joka kulkeutuu veri-aivoesteen läpi ja muuttuu aivoissa dopamiiniksi. Se on tehokkain Parkinsonin taudin lääke, mutta pitkäaikaiskäytössä voi aiheuttaa liikehäiriöitä ja lääkkeen vaikutusajan lyhentymistä.

Edut: Paras teho motorisiin oireisiin, nopea vaikutuksen alkaminen, hyvin siedetty

Haitat: Pitkäaikaiskäytössä dyskinesia-riski, wearing-off-ilmiö, on-off-vaihtelut

Levodopa yhdistetään aina karbidopaan, joka estää levodopan hajoamisen kehossa ennen aivoihin pääsyä.

COMT-estäjät – levodopan tehon pidentämiseen

COMT-estäjät (entakaponi, tolkaponi) estävät levodopaa hajottavaa entsyymiä kehossa, jolloin levodopan vaikutusaika pitenee. Niitä käytetään aina yhdessä levodopan kanssa, kun lääkkeen vaikutusaika lyhenee.

Edut: Pidentää levodopan vaikutusaikaa, vähentää off-jaksoja, parantaa elämänlaatua

Haitat: Voivat lisätä dyskinesia-riskiä, ripuli ja virtsan värjäytyminen

Amantadiini – dyskinesian hoitoon

Amantadiini vaikuttaa NMDA-reseptoreihin aivoissa ja on erityisen tehokas dyskinesian (pakkoliikkeiden) hoitoon. Sitä käytetään edenneessä Parkinsonin taudissa, kun levodopa-hoidon sivuvaikutukset lisääntyvät.

Edut: Vähentää dyskinesiaa merkittävästi, parantaa elämänlaatua edenneessä taudissa

Haitat: Sekavuus, jalkaturvotus, ihon marmorointia

Lääkityksen suunnittelu ja seuranta

Parkinsonin taudin lääkityksen valinta ja annostus suunnitellaan yksilöllisesti ottaen huomioon potilaan ikä, oireiden vaikeusaste, elämäntilanne ja mahdolliset muut sairaudet. Neurologi seuraa säännöllisesti lääkityksen tehoa ja mahdollisia sivuvaikutuksia, ja hoitosuunnitelmaa muutetaan tarpeen mukaan potilaan voinnin muuttuessa.

Annostukseen tulee kiinnittää erityishuomiota sen vuoksi, että Parkinsonin taudin oireita hoitavissa lääkkeissä on usein sivuvaikutuksia, joita ovat esimerkiksi harhat, pakkoliikkeet ja impulssikontrollihäiriöt, kuten peliriippuvuus tai liiallinen seksuaalisuus. Säännöllinen seuranta ja avoin keskustelu lääkärin kanssa ovat avainasemassa turvallisessa ja tehokkaassa hoidossa.

Liikunta ja kuntoutus osana hoitoa

Säännöllisellä liikunnalla voidaan merkittävästi vähentää Parkinsonin taudin motorisia ja ei-motorisia oireita sekä ylläpitää sairastuneen toimintakykyä ja elämänlaatua. Etenkin lihaskuntoa lisäävät voimaharjoitteet, tasapainoa parantavat koordinaatioharjoitteet ja aerobinen liikunta on hyvä ottaa mukaan yksilölliseen liikuntasuunnitelmaan. Liikunnan säännöllisyys, mieluiten päivittäin 30-60 minuuttia, on tärkeää optimaalisten tulosten saavuttamiseksi.

Parkinsonin taudissa säännöllinen liikunta aina hyötyliikunnasta kuntoliikuntaan on hyvin tärkeää.

Kaikenlainen liikunta hyötyliikunnasta kuntoliikuntaan on välttämätöntä Parkinsonin tautia sairastavan terveydelle ja elämänlaadulle. Reaktiokykyä ja koordinaatiota voi ylläpitää tehokkaasti pallopelien, kuten pingis- tai sulkapallon avulla, kun taas tasapainoa ja lihasvoimaa voi treenata turvallisesti vesijumpassa tai fysioterapeutin ohjauksessa. Liikuntaa suunniteltaessa tulee kuitenkin ennen kaikkea kiinnittää huomiota omaan jaksamiseen ja taudin vaiheeseen. On parempi harrastaa liikuntaa lyhyissä, säännöllisissä jaksoissa useammin viikossa kuin pitkäjaksoisesti ja rankasti niin, että voimavarat loppuvat kesken harjoituksen ja palautuminen hidastuu.

Parkinsonin taudin varhaisvaiheessa riittää usein omaehtoinen liikunta ja kevyt fysioterapia, johon voi saada asiantuntevaa apua esimerkiksi Suomen Seniorihoivan järjestämästä viriketoiminnasta ja liikuntapalveluista. Yksilöllinen liikuntaohjelma suunnitellaan aina yhdessä asiakkaan ja tarvittaessa fysioterapeutin kanssa, ja kokenut avustaja auttaa myös itse liikuntasuorituksessa, mikäli potilas tarvitsee tukea liikkumisessa tai on estynyt harrastamaan liikuntaa itsenäisesti.

Yksilöllisessä liikuntasuunnitelmassa otetaan huomioon myös Parkinsonin taudin etenemisvaiheen sekä ikääntymisen aiheuttamat mahdolliset toimintakyvyn rajoitukset ja toisaalta tietenkin myös potilaan henkilökohtaiset mieltymykset ja liikuntatausta. Oleellisinta on, että säännöllisellä ja oikealla liikunnalla voidaan merkittävästi parantaa potilaan fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia, hidastaa taudin etenemistä ja piristää potilaan mieltä arjessa.

Psyykkiset oireet ja niiden hoito

Parkinsonin tautiin liittyy usein myös psyykkisiä oireita, jotka voivat olla potilaita ja omaisia eniten huolestuttavia. On tärkeää ymmärtää, että nämä oireet ovat normaali osa tautia eivätkä merkki heikkenevästä mielenterveydestä. Psyykkiset oireet ovat hoidettavissa ja niihin on saatavilla apua.

Masennus on yleisin Parkinsonin taudin psyykkinen oire, jota esiintyy 30-40 prosentilla potilaista verrattuna väestön 5 prosentin osuuteen. Masennuksen merkkejä ovat mielialan lasku, kiinnostuksen puute arkisiin asioihin, unettomuus, ruokahaluttomuus ja voimattomuuden tunne. Masennus voi ilmetä jo ennen motorisia oireita, ja se vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun.

Impulssikontrollin häiriöt voivat esiintyä erityisesti dopamiiniagonistilääkityksen sivuvaikutuksina. Näitä ovat muun muassa pakko-ostokset, peliriippuvuus, hyperseksuaalisuus ja pakonomainen syöminen. Oireet voivat kehittyä huomaamatta, joten läheisten havainnointi on tärkeää. Jos epäilet impulssikontrollin häiriöitä, ota yhteyttä hoitavaan lääkäriin – lääkityksen muuttaminen voi helpottaa oireita.

Aistiharhat ja harhaluulot esiintyvät noin 20-30 prosentilla Parkinsonin tautia sairastavista, erityisesti taudin edenneessä vaiheessa. Tyypillisimpiä ovat näköharhat, kuten ihmisten tai eläinten näkeminen, vaikka niitä ei todellisuudessa ole paikalla. Harhat ovat usein harmittomia, mutta jos ne aiheuttavat pelkoa tai ahdistusta, tulee hakea lääkärin apua.

Ahdistuneisuus ja paniikkihäiriöt voivat liittyä sekä taudin etenemiseen että lääkityksen vaihteluihin. Ahdistus voi ilmetä erityisesti ”off”-jaksojen aikana, kun lääkitys ei tehoa optimaalisesti. Rentoutusharjoitukset, säännöllinen liikunta ja oikea lääkitys voivat helpottaa ahdistuneisuutta.

Kognitiiviset muutokset ovat yleisiä Parkinsonin taudissa. Noin 30 prosentilla potilaista kehittyy dementia taudin myöhäisessä vaiheessa. Varhaisempia merkkejä voivat olla muistiongelman, keskittymiskyvyn heikkeneminen ja päätöksenteon vaikeutuminen. Kognitiivista toimintaa voi tukea mielen harjoituksilla, sosiaalisella kanssakäymisellä ja säännöllisellä liikunnalla.

Psyykkiset oireet ovat hoidettavissa. Suomen Seniorihoiva tukee Parkinsonin tautia sairastavia kokonaisvaltaisesti myös psyykkisten oireiden osalta.

Milloin hakea apua psyykkisiin oireisiin:

• Masentuneisuus kestää yli kaksi viikkoa ja vaikuttaa arkitoimintoihin
• Impulssikontrollin ongelmat aiheuttavat taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia
• Aistiharhat pelottavat tai häiritsevät merkittävästi
• Ahdistus rajoittaa normaalia elämää
• Muistiongelman pahenevat nopeasti tai vaikuttavat turvallisuuteen

Suomen Seniorihoivan ammattilaiset tunnustavat psyykkisten oireiden merkityksen Parkinsonin taudin kokonaisvaltaisessa hoidossa. Tarjoamme tukea sekä potilaalle että omaisille, ja teemme yhteistyötä lääkäreiden ja muiden hoitoalan ammattilaisten kanssa parhaan mahdollisen hoidon varmistamiseksi.

Parkinsonin tautia sairastavan ruokavalio

Ravitsemuksella ja terveellisellä ruokavaliolla on keskeinen rooli Parkinsonin taudin oireiden lieventämisessä ja taudin aikaansaamien haittojen vähentämisessä. Esimerkiksi nielemisvaikeuksia, ummetusta ja suoliston toimintahäiriöitä, kroonista väsymystä tai tahdonvastaista laihtumista voidaan ehkäistä ja hoitaa säännöllisellä liikunnalla ja oikeanlaisella ravitsemuksella. Jos käytössä on Levodopa-lääke, proteiinipitoisen ruoan ajoituksesta ja jakamisesta voi olla merkittävää apua lääkityksen tehoon. Varsinkin Parkinsonin taudin edenneessä vaiheessa ravinnon ja ravitsemusneuvonnan merkitys kasvaa huomattavasti. Monipuolinen ja riittävä ravinto on kuitenkin tärkeä apuväline jo sairauden varhaisessa vaiheessa, sillä se auttaa yleiskunnon ja toimintakyvyn ylläpitämisessä sekä taudin etenemisen hidastamisessa.

Myös ikääntymisen mukanaan tuoma aineenvaihdunnan hidastuminen, energian tarpeen pieneneminen ja kivennäisaineiden sekä vitamiinien tarpeen kasvu tulee ottaa huomioon Parkinsonin tautia sairastavan ravitsemussuunnittelussa. Erityishuomiota tulee kiinnittää riittävään D-vitamiinin (luuston terveys), B-vitamiinien (hermosto) ja C-vitamiinin (antioksidantti) saantiin sekä kalsiumin ja magnesiumin riittävään saantiin. Parkinsonin tautiin voi itsessään kuulua tahdonvastainen laihtuminen tai lääkityksen sivuvaikutuksena tapahtuva painonnousu, joihin voidaan vaikuttaa yksilöllisesti suunnitellulla terveellisellä ruokavaliolla ja ravitsemusohjauksella.

Parkinsonin tautia sairastavan ruokavalion tulisi noudattaa terveellisen ruokavalion periaatteita ja olla mahdollisimman monipuolinen ja tasapainoinen. Monipuolisen ruokavalion noudattaminen onnistuu, kun syö ruokia kaikista eri ruoka-aineryhmistä: runsaasti kasviksia ja vihanneksia, täysjyväviljaa ja kuitua, kalaa ja meren antimia, vähärasvaista lihaa ja kanaa, vähärasvaisia maitotuotteita, hedelmiä ja marjoja sekä pähkinöitä ja siemeniä. Myös riittävästä nesteytyksestä (1,5-2 litraa päivässä) ja ruokailun säännöllisyydestä on pidettävä huolta Parkinsonin taudin hoidossa. Ateriat kannattaa nauttia tasaisin väliajoin pitkin päivää niin, että syö yhdestä kahteen pääateriaa ja kolme tai neljä ravitsevaa välipalaa päivän aikana. Säännöllinen ja kuitupitoinen syöminen helpottaa myös suolen toimintaa ja ummetusta, sillä suolisto voi olla Parkinsonin taudin vuoksi hidastunut.

Jos Parkinsonin taudin oireisiin kuuluu laihtuminen, voi apua olla ateriarytmin tihentämisestä, täydennysravintovalmisteista, lempiruokien käytöstä ja runsasenergisten välipalojen syömisestä. Myös suun kuivuminen voi toisinaan liittyä Parkinsonin tautiin. Siihen saa apua runsaasti sokeria sisältävien ja happamien ruokien ja juomien välttämisestä.

Apteekista voi myös hankkia suuta kosteuttavia suihkeita, geelejä ja imeskelytabletteja. Ruokaöljykin suun limakalvoille levitettynä voi auttaa vähentämään limakalvojen kuivuutta. Kuivalle suulle paras janojuoma on vesi. Myös ksylitolituotteet ja vaahtoamattomat hammastahnat sopivat kuivalle suulle. Nielemisvaikeuksissa taas auttaa ruoan rakenteen muokkaaminen pehmeäksi.

Ruoan rakennetta voi pehmentää asteittain esimerkiksi pehmeäksi keitetyistä kasviksista täysin nestemäiseen ravintoon asti. Ruoan muokkaaminen on hyvä aloittaa mahdollisimman pienesti, sillä se muuttaa ruoan ulkonäköä ja makua. Nielemisvaikeudet voivat kuitenkin liittyä myös juomiseen, jolloin apua voi saada sakeuttamisesta. Apteekista saa sakeuttamisjauheita, joiden avulla juominen on helpompaa.

Piimä ja mehukeitto ovat luonnostaan helposti nieltävässä muodossa.

Ummetus on yleinen vaiva Parkinson-potilaiden keskuudessa, joka vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. Ruokavaliolla voidaan tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa ummetusta. Kuitupitoisen ravinnon säännöllinen nauttiminen ja riittävän nesteen juominen (vähintään 1,5-2 litraa päivässä) ovat ummetuksen hoidon peruskiviä. Kuitupitoisia ruokia ovat täysjyväviljatuotteet, leseet, kaura- ja ruishiutaleet sekä siemenet. Kasvikset kuten parsakaali, kukkakaali ja lehtikaali, hedelmät ja marjat tarjoavat luonnollista kuitua ja tukevat suoliston toimintaa. Erityisesti luumut, kuivatut aprikoosit ja fiikunat sisältävät luonnollisia laksatiivisia aineita, jotka auttavat ummetuksen hoidossa tehokkaasti.

Levodopa-lääkettä käyttäessä oikeanlainen ruokavalio on erityisen tärkeässä roolissa. Levodopa on yksi tehokkaimmista Parkinson-lääkkeistä, jonka käytössä tähdätään mahdollisimman tasaiseen annostukseen päivän aikana. Taudin alkuvaiheessa Levodopa-lääkkeen voi ottaa aterian yhteydessä. Runsasproteiininen ruoka saattaa haitata Levodopan imeytymistä. Mikäli lääkkeen teho heikkenee, on se hyvä ottaa tunti aterian nauttimisen jälkeen tai puolta tuntia, tuntia ennen ateriaa. Tällöin lääkkeen imeytyminen helpottuu.

Suomen Seniorihoivalta saa tarvittaessa jopa päivittäistä apua ruokailun rytmittämiseen oikein lääkkeen kanssa, jotta lääkkeen imeytyminen voidaan taata.

Parkinsonin taudin kuntoutus

Parkinsonin taudin edetessä fysioterapia muodostaa keskeisen osan kokonaisvaltaista hoito-ohjelmaa liikunnan rinnalla. Säännöllinen fysioterapia auttaa potilasta säilyttämään toimintakykyä päivittäisissä askareissa, lievittää lihasjäykkyyden aiheuttamia kipuja ja vähentää kireyksiä. Lisäksi fysioterapia parantaa tasapainoa ja koordinaatiota, mikä vähentää merkittävästi kaatumisriskiä. Fysioterapeutti laatii yksilöllisen venyttely- ja voimisteluohjelman, joka tukee potilaan liikkuvuutta ja lihasvoimaa pitkäaikaisesti. Säännöllinen fysioterapia voi hidastaa sairauden etenemistä ja parantaa elämänlaatua merkittävästi.

Fysioterapeutin vastaanotolla voi käydä tai kutsua fysioterapeutin kotikäynnille. Suomen Seniorihoivan kautta voi kutsua kotikäynnille ammattitaitoisen fysioterapeutin, joka ottaa huomioon sairauden aiheuttamat erityistarpeet yhdessä potilaan kanssa. Nielemisongelmissa ja äänen heikkenemisessä voi pyytää apua voi saada puheterapeutilta. Toimintaterapeutilta apua saa puolestaan arjen askareihin tarvittavien taitojen tukemiseen. Tarvittaessa Parkinsonin tautia sairastava voi hakea kuljetus- ja saattaja-apua kunnan sosiaalityöntekijältä.

Kela järjestää vuosittain diagnoosikohtaisia, ryhmämuotoisia kursseja Parkinsonin tautia sairastaville. Lisäksi Parkinsonin tautia sairastavat voivat hakea muillekin kursseille, esimerkiksi ikääntyneiden monisairaiden kursseille.

Kela voi myöntää yksilökuntoutusta, esimerkiksi fysio-, toiminta- ja puheterapiaa, joko vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena tai harkinnanvaraisena kuntoutuksena kuntoutuslaitoksessa. Kelan tarjoamaan kuntoutukseen osallistuminen voi toimia myös mielekkäänä vertaistukena, sillä kuntoutuksessa tapaa muita kohtalotovereita ja pääsee vaihtamaan kokemuksia.

Fysioterapialla voidaan auttaa potilasta selviämään päivittäisistä askareista, lievittää kipuja ja vähentää lihasjäykkyyden mukanaan tuomia kireyksiä sekä lisätä liikkuvuutta.

Parkinsonin tautia sairastava pärjää todennäköisesti omassa kodissaan pitkään, mutta kodista kannattaa tehdä mahdollisimman turvallinen ja sujuvoittaa sairastuneen arkea erilaisilla kotiin asennettavilla ja mukaan otettavilla apuvälineillä. Ulkona liikkumista helpottavat esimerkiksi keppi, potkukelkka, kävelysauvat, rollaattori tai kenkiin asetettavat liukuesteet. Kotona turvallisuutta parantavat esimerkiksi suihkutuoli, tukikaiteet ja -kahvat sekä liukuestematto, joka on erityisen tarpeellinen kylpyhuoneessa. Ruokaillessa apua voi olla pöytään laitettavasta liukuestemuovista, paksuvartisista aterimista ja pillistä.

Fysioterapeutti auttaa löytämään juuri oikeat ja tarvittavat apuvälineet ja auttaa niiden hankkimisessa. Apuvälineitä saa esimerkiksi apuvälinelainaamoista tai apuvälineliikkeistä. Monipuolisella hoidolla, apuvälineillä ja elämäntavoilla voi vähentää Parkinsonin taudin oireista johtuvia haittoja ja elää mielekästä elämää mahdollisimman pitkään.

Käytännön vinkit arkeen ja läheisten tuki

Parkinsonin taudin kanssa eläminen vaatii arkielämän järjestelyjen uudelleen suunnittelua. Pienetkin muutokset voivat tehdä päivittäisistä toiminnoista huomattavasti helpompia ja turvallisempia.

Päivittäiset toiminnot

Pukeutuminen: Valitse vaatteet, joissa on tarrakiinnikkeet, vetoketjut tai magneettinapit perinteisten nappien sijaan. Istualtaan puettavat housut ja etuaukoiset paidat helpottavat pukeutumista. Kengät, joissa on tarranauhat tai joustava kuminauha, ovat käytännöllisempiä kuin nauhalliset kengät.

Syöminen: Käytä kevyitä, paksuvartisia aterimia, jotka tarjoavat paremman otteen. Lusikka on usein helpompi käyttää kuin haarukka. Pilli helpottaa juomista, ja ruoan ennakkopaloittelu vähentää leikkaamisen tarvetta ateriointitilainteessa.

Liikkuminen sisällä: Pidä käytävät vapaina esteistä. Huonekalujen reunoihin kiinnitetyt tukikahvat auttavat liikkumisessa. Välty äkkinäisistä liikkeistä ja anna itsellesi aikaa suunnanmuutoksiin.

Turvallisuus kotona

Asenna liukuestematot erityisesti kylpyhuoneeseen ja muihin märkiin tiloihin. Varmista riittävä valaistus kaikissa tiloissa ja harkitse yövalojen asentamista. Poista irralliset matot, jotka voivat aiheuttaa kompastumisvaaran. Tukikaiteet wc:hen ja suihkuun parantavat merkittävästi turvallisuutta.

Harkitse hälytysjärjestelmän hankkimista, jotta voit kutsua apua tarvittaessa. Pidä tärkeät puhelinnumerot helposti saatavilla ja varmista, että puhelin on aina käden ulottuvilla.

Sosiaalinen elämä ja kommunikointi

Kun ääni heikkenee Parkinsonin taudin edetessä, keskustele rauhallisesti ja selkeästi. Käytä lyhyitä lauseita ja anna kuulijalle aikaa ymmärtää. Säilytä sosiaalisia kontakteja osallistumalla mielekkääseen harrastustoimintaan oman jaksamisen mukaan. Kommunikaatiovaikeudet ovat yleisiä, mutta oikeilla tekniikoilla voit ylläpitää merkityksellisiä vuorovaikutussuhteita.

Vertaistuki on arvokasta Parkinsonin taudin kanssa elämisessä – ota yhteyttä Parkinson-yhdistyksiin ja paikallisiin tukiryhmiin. Jakaminen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa voi tuoda lohtua, käytännön vinkkejä ja vähentää eristyneisyyden tunnetta merkittävästi.

Läheisten jaksaminen ja tuki Parkinsonin taudissa

Läheisten rooli Parkinsonin taudin hoidossa on keskeinen, mutta myös kuormittava. On tärkeää, että omaiset huolehtivat myös omasta hyvinvoinnistaan:

Vertaistuki omaisille: Osallistu omaisten tukiryhmiin, joissa voit jakaa kokemuksiasi ja saada käytännön neuvoja muilta samassa tilanteessa olevilta.

Hengähdystauot: Järjestä säännöllisesti aikaa itsellesi. Hyödynnä päivätoimintaa, lyhytaikaista hoitoa tai läheisten apua, jotta saat tarvittavan levon.

Stressin hallinta: Tunnista oman jaksamisesi rajat. Ammattilaisten apu ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan viisautta ja vastuullisuutta.

Suomen Seniorihoiva tarjoaa kokonaisvaltaista tukea Parkinsonin taudin arkeen – kotihoidosta kuntoutukseen ja läheisten ohjaukseen.

Milloin hakea ammattiapua Parkinsonin tautiin

Ammattiapua kannattaa hakea, kun:

• Päivittäiset toiminnot alkavat tuottaa merkittäviä vaikeuksia
• Lääkityksen teho heikkenee tai sivuvaikutukset lisääntyvät
• Kaatumiset yleistyvät tai liikkuminen vaikeutuu
• Läheisten jaksaminen alkaa olla koetuksella
• Ravitsemustila heikkenee tai nielemisvaikeudet lisääntyvät

Suomen Seniorihoiva tukee Parkinsonin taudin kokonaisvaltaisessa hoidossa tarjoamalla yksilöllisiä hoito- ja kuntoutuspalveluja kotiin. Autamme niin arkisten toimintojen sujuvoittamisessa kuin läheisten ohjauksessa ja tukemisessa. Palvelumme räätälöidään jokaisen asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Ota meihin rohkeasti yhteyttä, niin autamme sinua.

Mikäli Parkinsonin tauti ja taudin oireet koskettavat sinua tai läheisiäsi tai sinulle heräsi mitä tahansa kysyttävää Parkinsonin taudista tai sen kuntoutuksesta, vastaamme mielellämme kaikkiin kysymyksiin. Asiantuntevat hoitotyön ammattilaisemme auttavat sinua löytämään parhaat ratkaisut juuri sinun tilanteeseesi.

Yleistä tietoa hoivapalveluistamme löydät täältä. Voit lukea lisätietoa Parkinsonin taudista esimerkiksi Liikehäiriö­sairauksien liiton sivuilta.

My Sundelin

Palvelupäällikkö

My on ollut yrityksemme toiminnassa mukana alusta alkaen. Hän on sairaanhoidon superammattilainen yli 20 vuoden kokemuksella ikäihmisten hoivasta. My on itse sydämellisyys. Hän on aina valmis auttamaan ja hanskaa tilanteet kuin tilanteet, vaativissakin olosuhteissa.

Asiakaspalvelu:
010 324 9000
info@suomenseniorihoiva.fi

Parkinsonin tautia sairastavat potilaat saavat yleensä vammaispalvelun kautta henkilökohtaisen avun palvelusetelin, jolla on mahdollista hankkia maksuttomasti henkilökohtainen avustaja esimerkiksi Suomen Seniorihoivan kautta. Voit tutustua lisää henkilökohtaisen avun palveluihimme oheisen painikkeen kautta.

Lue lisää