Parkinsonin tauti on neurologinen sairaus, jota sairastaa Suomessa yli 16 000 ihmistä. Parkinsonin taudin oireet ovat moninaisia. Muun muassa lepovapina, lihasjäykkyys, liikkeiden hitaus sekä tasapainovaikeudet kuuluvat oirekuvaan. Parkinsonin tauti on hieman yleisempi miehillä kuin naisilla.

Parkinsonin tauti on etenevä liikehäiriösairaus, jonka oireet saadaan yleensä hyvin hallintaan ja sairastuneen toimintakykyä ylläpidettyä oikean lääkehoidon, ravinnon sekä kuntoutuksen avulla. Oikeanlaisen lääkityksen lisäksi kannattaakin siis kiinnittää erityistä huomiota kokonaisvaltaiseen kuntoutukseen, jossa keskitytään myös ravintoon ja liikuntaan.

Englantilainen lääkäri James Parkinson kuvasi sairauden pääoireet jo vuonna 1817. Keksijänsä nimen tauti sai vasta myöhemmin. Parkinson itse käytti sairaudesta nimeä täristyshalvaus.

Ihmisen liikkeitä säätelevät aivojen tyvitumakkeet, joihin mustatumakkeen hermosolut vaikuttavat. Parkinsonin taudissa mustatumakkeen hermosolut tuhoutuvat, jolloin tyvitumakkeet eivät saa niistä oikeita viestejä. Tämän takia liikkeiden säätely häiriintyy. Näiden aivoissa sijaitsevien hermosolujen toimintaa välittää dopamiini-niminen aine. Parkinsonin taudissa sen määrä vähenee.

Parkinsonin taudin oireet

Parkinsonin taudin oireita ovat lihasjäykkyys, lepovapina, liikkeiden hitaus, tahdonalaisen liikkeen aloittamisen hitaus, tasapainovaikeudet sekä liikkeitä toistettaessa niiden laajuuden ja nopeuden väheneminen. Yksi ensimmäisistä oireista on usein juuri sormien tai käden lepovapina. Usein oireet alkavat ensin toisen puolen raajoista ja leviävät sitten molemmille puolille kehoa.

Vapinan, hitauden ja jäykkyyden lisäksi Parkinsonin taudin edetessä myös muita oireita voi esiintyä. Näitä ovat autonomisen hermoston oireet, eli ummetus, hikoiluhäiriöt, tihentynyt virtsaamisen tarve, impotenssi ja verenpaineen nopea vaihtelu. Myös masennus, muistihäiriöt, harhat ja ajatustoiminnan hidastuminen saattavat liittyä Parkinsonin tautiin. Lisäksi hajuaistin heikkeneminen, unihäiriöt, kivut ja ahdistuneisuus ovat tyypillisiä Parkinsonin taudin oireita.

Neurologi tekee Parkinsonin taudin diagnoosin lääkärintarkastuksen sekä potilaan kuvaamien oireiden perusteella. Parkinsonin tautia ei todeta millään kokeella eikä kuvauksella. Usein neurologi voi suositella aivojen kuvantamista, jotta muut aivosairaudet voidaan poissulkea.

Yleensä Parkinsonin tauti etenee hitaasti kuukausien tai vuosien kuluessa, mutta taudin eteneminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Parkinsonin taudin aiheuttajaa ei tunneta, joten sitä ei voi siis ehkäistä millään tavoin. Vaikka Parkinsonin tauti ei ole selkeästi perinnöllinen sairaus, siihen liittyy kuitenkin perinnöllinen alttius ja noin 20 % Parkinsonin tautia sairastavista onkin saman diagnoosin saaneita sukulaisia.

Kuten aiemmin todettu, Parkinsonin taudin oireet johtuvat siitä, että keskiaivojen alueelta, mustatumakkeesta, tuhoutuu hermosoluja. Mustatumake vastaa osaltaan aivojen liikkeiden säätelyjärjestelmästä. Hermosolujen tuhoutuminen vähentää välittäjäaine dopamiinia aivoissa, mikä vahingoittaa tahdonalaisia liikkeitä sääteleviä hermoratoja ja taudin oireet lisääntyvät.

Parkinsonin tauti todetaan yleensä noin 50–70 vuoden iässä. Sitä nuoremmille sairaus on äärimmäisen harvinainen. Parkinsonin tauti on suhteellisen yleinen, sillä koko Suomen väestöstä Parkinsonin tautia sairastaa arviolta yli 16 000 ihmistä. Parkinsonin tautiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 750–800 ihmistä. Miehet sairastuvat Parkinsoniin hieman enemmän kuin naiset. Mikäli potilaalla on kaksi kolmesta pääoireesta, on syytä epäillä Parkinsonin tautia.

Parkinsonin taudin toteamiseen ei tarvita laboratoriotutkimuksia eikä aivojen kuvantamista. Mikäli oireet eivät ole tyypillisiä, voidaan dopamiinin toispuoleinen häviäminen havaita esimerkiksi aivojen isotooppikuvauksella. Parkinsonin tauti ei nykyään enää lyhennä potilaan elinikää, vaan hitaasti enenevän sairauden kanssa voi hyvin elää jopa 38 vuoden ajan.

Parkinsonin taudin eteneminen ja hoito

Parkinsonin taudin etenemistä ei pystytä pysäyttämään eikä sairautta parantaa, mutta sen oireisiin voidaan vaikuttaa oikealla lääkityksellä. Lääkehoitoa ei yleensä ole tarpeen aloittaa heti sairauden puhjetessa, sillä lääkityksellä hillitään oireita. Näin ollen lääkitys kannattaa aloittaa sitten, kun oireet alkavat vaikeuttaa elämistä.

Lääkehoidolla ei pyritä täyteen oireettomuuteen, sillä parhaiten toimivan lääkeannostuksen on todettu olevan hieman pienempi kuin tehokkaimman määrän lääkettä. Annostukseen tulee kiinnittää erityishuomiota sen vuoksi, että Parkinsonin taudin oireita hoitavissa lääkkeissä on usein sivuvaikutuksia, joita ovat esimerkiksi harhat, pakkoliikkeet ja impulssikontrollihäiriöt, kuten peliriippuvuus tai liiallinen seksuaalisuus.

Alkuvaiheessa Parkinsonin taudin hoitoon määrätään yleensä oireita lievittäväksi hoidoksi dopamiiniagonistia tai monoamiinioksidaasi B:n (MAO-B) estäjää. Edenneessä sairaudessa käytetään yleensä Levodopa-nimistä valmistetta, joka on tehokkain Parkinsonin tautiin käytetty lääke. Levodopan avulla kasvatetaan aivojen dopamiinitasoja. Mitä suurempi annostus käytetyssä lääkkeessä on, sitä suurempi riski on saada myös sivuvaikutuksia.

Myös liikunnalla voidaan vähentää Parkinsonin taudin haittoja sekä ylläpitää sairastuneen toimintakykyä. Etenkin lihaskuntoa lisäävät ja tasapainoa parantavat liikkeet on hyvä ottaa mukaan liikuntasuunnitelmaan. Liikunnan säännöllisyys, mieluiten päivittäin, on tärkeää. Myös venytys- ja rentoutusharjoitukset kannattaa ottaa mukaan päivittäisiin rutiineihin.

Kaikenlainen liikunta hyötyliikunnasta kuntoliikuntaan on tärkeää Parkinsonin tautia sairastavalle. Reaktiokykyä voi ylläpitää esimerkiksi pallopelien avulla, tasapainoa puolestaan voi treenata vaikkapa vesijumpassa. Liikkuessa tulee kuitenkin ennen kaikkea kiinnittää huomiota omaan jaksamiseen. On parempi liikkua vähän kerrallaan ja vaikka useammin, kuin pitkäjaksoisesti ja rankasti niin, että voimavarat loppuvat kesken harjoituksen.

Parkinsonin taudin alkuvaiheessa riittää usein omaehtoinen liikunta, johon voi saada apua esimerkiksi Suomen Seniorihoivan järjestämästä viriketoiminnasta. Liikunta suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa ja tarvittaessa avustaja auttaa myös itse liikuntasuorituksessa, mikäli potilas on estynyt liikkumaan itsenäisesti.

Suunnitelmassa otetaan huomioon myös sairauden sekä iän aiheuttamat mahdolliset rajoitukset ja toisaalta tietenkin myös potilaan henkilökohtaiset mieltymykset. Oleellisinta on, että liikunnalla voidaan parantaa oloa ja piristää potilaan mieltä.

Parkinsonin tautia sairastavan ruokavalio

Ravinnolla on tärkeä rooli taudin aikaansaamien haittojen vähenemisessä. Esimerkiksi nielemisvaikeuksia, ummetusta, väsymystä tai laihtumista voidaan välttää säännöllisellä liikunnalla. Jos käytössä on Levodopa-lääke, tietynlaisesta ruokavaliosta voi olla apua. Varsinkin edenneessä sairaudessa ravinnon merkitys kasvaa. Monipuolinen ja riittävä ravinto on kuitenkin tärkeä apuväline jo sairauden varhaisessa vaiheessa, sillä se auttaa yleiskunnon ja toimintakyvyn ylläpitämisessä.

Myös ikääntymisen mukanaan tuoma energian tarpeen pieneneminen ja kivennäisaineiden sekä vitamiinien tarpeen kasvu tulee ottaa huomioon. Erityishuomiota tulee kiinnittää riittävään D-, B- ja C-vitamiinien saantiin. Parkinsonin tautiin voi itsessään kuulua laihtuminen tai painonnousu, joihin voidaan vaikuttaa terveellisellä ruokavaliolla.

Parkinsonin tautia sairastavan ruokavalion tulisi olla mahdollisimman monipuolinen. Monipuolisen ruokavalion noudattamien onnistuu, kun syö ruokia kaikista eri ruoka-aineryhmistä, eli kasviksia, vihanneksia, täysjyväviljaa, kalaa, lihaa, maitotuotteita, hedelmiä ja marjoja. Myös riittävästä nesteytyksestä ja ruokailun säännöllisyydestä on pidettävä huolta. Ateriat kannattaa nauttia pitkin päivää niin, että syö yhdestä kahteen pääateriaa ja kolme tai neljä pienempää välipalaa päivän aikana. Säännöllinen syöminen helpottaa myös suolen toimintaan, sillä se voi olla Parkinsonin taudin vuoksi hidastunut.

Jos Parkinsonin taudin oireisiin kuuluu laihtuminen, voi apua olla ateriarytmin tihentämisestä, täydennysravintovalmisteista, lempiruokien käytöstä ja runsasenergisten välipalojen syömisestä. Myös suun kuivuminen voi toisinaan liittyä Parkinsonin tautiin. Siihen saa apua runsaasti sokeria sisältävien ja happamien ruokien ja juomien välttämisestä.

Apteekista voi myös hankkia suuta kosteuttavia suihkeita, geelejä ja imeskelytabletteja. Ruokaöljykin suun limakalvoille levitettynä voi auttaa vähentämään limakalvojen kuivuutta. Kuivalle suulle paras janojuoma on vesi. Myös ksylitolituotteet ja vaahtoamattomat hammastahnat sopivat kuivalle suulle. Nielemisvaikeuksissa taas auttaa ruoan rakenteen muokkaaminen pehmeäksi.

Ruoan rakennetta voi pehmentää asteittain esimerkiksi pehmeäksi keitetyistä kasviksista täysin nestemäiseen ravintoon asti. Ruoan muokkaaminen on hyvä aloittaa mahdollisimman pienesti, sillä se muuttaa ruoan ulkonäköä ja makua. Nielemisvaikeudet voivat kuitenkin liittyä myös juomiseen, jolloin apua voi saada sakeuttamisesta. Apteekista saa sakeuttamisjauheita, joiden avulla juominen on helpompaa.

Piimä ja mehukeitto ovat luonnostaan helposti nieltävässä muodossa. Jos nieleminen vaikeutuu niin, että nestettä tai ravintoa joutuu henkitorveen, voi seurauksena olla keuhkokuume.

Ummetus on yleinen vaiva Parkinson-potilaiden keskuudessa. Ruokavaliolla autetaan myös ummetuksesta kärsiviä. Kuitupitoisen ravinnon nauttiminen ja riittävän nesteen juominen auttavat ummetuksessa. Kuitupitoisia ruokia ovat esimerkiksi täysjyväviljatuotteet, leseet sekä hiutaleet. Niin ikään kasvikset, hedelmät ja marjat ovat kuitupitoista ravintoa. Myös luumut ja kuivatut hedelmät auttavat ummetuksen hoidossa.

Levodopa-lääkettä käyttäessä oikeanlainen ruokavalio on erityisen tärkeässä roolissa. Levodopa on yksi tehokkaimmista Parkinson-lääkkeistä, jonka käytössä tähdätään mahdollisimman tasaiseen annostukseen päivän aikana. Taudin alkuvaiheessa Levodopa-lääkkeen voi ottaa aterian yhteydessä. Runsasproteiininen ruoka saattaa haitata Levodopan imeytymistä. Mikäli lääkkeen teho heikkenee, on se hyvä ottaa tunti aterian nauttimisen jälkeen tai puolta tuntia, tuntia ennen ateriaa. Tällöin lääkkeen imeytyminen helpottuu.

Suomen Seniorihoivalta saa tarvittaessa jopa päivittäistä apua ruokailun rytmittämiseen oikein lääkkeen kanssa, jotta lääkkeen imeytyminen voidaan taata.

Parkinsonin taudin kuntoutus

Sairauden edetessä voi olla tarpeen lisätä liikunnan lisäksi myös fysioterapia mukaan hoito-ohjelmaan. Fysioterapialla voidaan auttaa potilasta selviämään päivittäisistä askareista, lievittää kipuja ja vähentää lihasjäykkyyden mukanaan tuomia kireyksiä sekä lisätä liikkuvuutta. Myös kaatumisriskiä voidaan yrittää vähentää fysioterapialla. Lisäksi fysioterapeutti voi auttaa myös venyttely- ja voimisteluohjeiden laatimisessa.

Fysioterapeutin vastaanotolla voi käydä tai kutsua fysioterapeutin kotikäynnille. Suomen Seniorihoivan kautta voi kutsua kotikäynnille ammattitaitoisen fysioterapeutin, joka ottaa huomioon sairauden aiheuttamat erityistarpeet yhdessä potilaan kanssa. Nielemisongelmissa ja äänen heikkenemisessä voi pyytää apua voi saada puheterapeutilta. Toimintaterapeutilta apua saa puolestaan arjen askareihin tarvittavien taitojen tukemiseen. Tarvittaessa Parkinsonin tautia sairastava voi hakea kuljetus- ja saattaja-apua kunnan sosiaalityöntekijältä.

Kela järjestää vuosittain diagnoosikohtaisia, ryhmämuotoisia kursseja Parkinsonin tautia sairastaville. Lisäksi Parkinsonin tautia sairastavat voivat hakea muillekin kursseille, esimerkiksi ikääntyneiden monisairaiden kursseille.
Kela voi myöntää yksilökuntoutusta, esimerkiksi fysio-, toiminta- ja puheterapiaa, joko vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena tai harkinnanvaraisena kuntoutuksena kuntoutuslaitoksessa. Kelan tarjoamaan kuntoutukseen osallistuminen voi toimia myös mielekkäänä vertaistukena, sillä kuntoutuksessa tapaa muita kohtalotovereita ja pääsee vaihtamaan kokemuksia.

Parkinsonin tautia sairastava pärjää todennäköisesti omassa kodissaan pitkään, mutta kodista kannattaa tehdä mahdollisimman turvallinen ja sujuvoittaa sairastuneen arkea erilaisilla kotiin asennettavilla ja mukaan otettavilla apuvälineillä. Ulkona liikkumista helpottavat esimerkiksi keppi, potkukelkka, kävelysauvat, rollaattori tai kenkiin asetettavat liukuesteet. Kotona turvallisuutta parantavat esimerkiksi suihkutuoli, tukikaiteet ja -kahvat sekä liukuestematto, joka on erityisen tarpeellinen kylpyhuoneessa. Ruokaillessa apua voi olla pöytään laitettavasta liukuestemuovista, paksuvartisista aterimista ja pillistä.

Fysioterapeutti auttaa löytämään juuri oikeat ja tarvittavat apuvälineet ja auttaa niiden hankkimisessa. Apuvälineitä saa esimerkiksi apuvälinelainaamoista tai apuvälineliikkeistä. Monipuolisella hoidolla, apuvälineillä ja elämäntavoilla voi vähentää Parkinsonin taudin oireista johtuvia haittoja ja elää mielekästä elämää mahdollisimman pitkään.

Ota meihin rohkeasti yhteyttä, niin autamme sinua.

Mikäli Parkinsonin tauti ja taudin oireet koskettavat sinua tai läheisiäsi tai sinulle heräsi mitä tahansa kysyttävää Parkinsonin taudista tai sen kuntoutuksesta, vastaamme mielellämme kaikkiin kysymyksiin.

Yleistä tietoa hoivapalveluistamme löydät täältä. Voit lukea lisätietoa Parkinsonin taudista esimerkiksi Parkinsonliiton sivuilta.

Asiakaspalvelu:
010 324 9000
info@suomenseniorihoiva.fi

Lue lisää aiheesta:

Palaa takaisin tietopankkiin:

Tietopankki

Palaa takaisin yleiskategoriaan:

Neurologiset sairaudet

Jaa julkaisu ystävillesi ja tutuillesi sosiaalisen median -painikkeista.