Pariskunnan unelma

Helsinkiläisessä palvelutalo Wilhelmiinassa on seesteinen aamupäivä. Kaarina ja Bruno Tavanin kotona soi tuttuun tapaan klassinen musiikki ja paikalla on Suomen Seniorihoivalta korvaamaton arjen apu Raija Virta.

Vastassamme on italialainen ekstrovertti, se tulee heti selväksi. Kuten myös hurmaava rakkaustarina. Bruno Tavan kertoo heti alkuun, miten nuori mies päätyi aikanaan Italian Padovasta Suomeen. Ensin kisaleirille vierailemaan ja sitten rakkauden perässä asumaan.

Yhtä on pidetty Kaarinan kanssa 50-luvun alkupuolelta saakka. Elämä rakennettiin Helsinkiin, lomat on vietetty Italiassa. Brunolle on tärkeää, että kun Kaarina on pitänyt vuosikymmenet perheestä huolta, nyt on hänen vuoronsa hoitaa Kaarinaa. Tukena molempien arjessa on Suomen Seniorihoivan Raija Virta.

Pysyvyydestä tukea arkeen

Suomen Seniorihoiva valikoitui perheen avuksi pitkälti Kaarinan toiveiden mukaan. Muistisairauden myötä pysyvyys on arjessa tärkeää, ja lähtökohtana oli, että apuna tulisi käydä aina sama hoitaja.

Raija on käynyt Tavanien kotona nyt kolmen vuoden ajan joka arkipäivä 2–3 tunnin ajan. Juuri pysyvyyden ansiosta yhteys Raijan ja Kaarinan välille löytyi helposti yhteisen harrastuksen kautta – sanaristikoita täyttämällä. Samalla Raija on toki tärkeä tuki myös Brunon elämässä.

Bruno haluaakin sanoa asian suoraan: ilman Raijaa arjesta ei tulisi mitään. Bruno on sosiaalinen persoona, ja Raijan ansiosta elämä ei rajaudu neljän seinän sisälle. Yhdessä haetaan vaikka panettone-kakku läheisestä herkkukaupasta.

Työtä, joka antaa elämään uusia näkökulmia

Pitkän uran hoiva-alalla tehnyt Raija tuli Suomen Seniorihoivaan iässä, jossa moni muu jättäytyisi eläkeläiseksi.

– Seniorihoivassa saan vihdoin tehdä hoitotyötä tavalla, josta olen unelmoinut, Raija kertoo.

Tavanien kotona myös hän on saanut elämäänsä uusia näkökulmia esimerkiksi oopperan maailmaan ja italialaiseen ruokakulttuuriin. Reseptejä selataan Brunon itse kirjoittamasta ja kokoamasta sukureseptien kansiosta.

Kiireetön hoitokulttuuri antaa tilaa myös ajatusten vaihdolle ja yhdessä tekemiselle sekä huumorille. Bruno kutsuukin Raijaa kolmanneksi perheenjäseneksi. Hauskaa on riittänyt arkisissa askareissa, kuten kotitekoisia silmälasinauhoja yhdessä innovoidessa.

Aikaa jakaa elämän tärkeitä muistoja

Kaarina ja Bruno elävät kodissaan itsenäisesti, mutta päivittäisellä tuella. Raijan kanssa sitten syödään ja tehdään pieniä kodin askareita sekä käydään tarvittaessa asioilla. Siis eletään tavallista ja turvallista arkea.

Kiireettömillä kotihoidon käynneillä aikaa on myös tärkeiden elämäntarinoiden jakamiseen. Bruno ja Raija esittelevät yhdessä kunniamerkin, jonka Bruno on saanut Italian presidentiltä maiden välisen kaupan edistämisestä.

Se on palkinto pitkästä urasta, joka alkoi 50-luvun Helsingissä. Kaarina löysi silloin Helsingin Sanomista ilmoituksen, jossa etsittiin italian kielen osaajaa. Loppu onkin historiaa.