”On helpottavaa tietää, että voin milloin tahansa pyytää apua”

Jenni Rissanen tutustui Suomen Seniorihoivaan alun perin jo viitisen vuotta sitten etsiessään apua Jyväskylässä asuville isovanhemmilleen. Jo edesmennyt vaari oli liikuntarajoitteinen ja hänen näkökykynsä oli heikentynyt, mummo puolestaan sairastaa Alzheimerin tautia.

Jennille oli selvää, että isovanhemmille olisi löydettävä ulkopuolista apua, jotta he voisivat jatkaa asumista omassa kodissaan.

– Halusin varmistaa, että heidän ei tarvitse luopua kodistaan liian aikaisin. Heille koti merkitsi kaikkea, Jenni kertoo.

Suomen Seniorihoivan Jenni löysi perinteisesti Googlesta ja hyvät arvostelut herättivät luottamusta. 

– Ensimmäiseen yhteydenottoon vastasi Samuli Koskinen (Suomen Seniorihoivan nykyinen operatiivinen johtaja), joka oli rauhallinen ja avulias. Hän ei vähätellyt huoliani, vaan kuunteli ja auttoi hahmottamaan kokonaisuuden, Jenni kertoo.

Samuli auttoi selvittämään, millaisia tukimuotoja isovanhemmille voisi hakea ja miten palvelut olisi järkevää järjestää. Lopulta Jennin isovanhemmille saatiin palveluseteli Jyväskylän kaupungilta, ja yhteistyö Seniorihoivan kanssa alkoi.

Selkeä kokonaisuus ja oikeat ihmiset rinnalla

Isovanhempien tueksi rakennettiin kokonaisuus, jossa mukana olivat sekä kaupungin kotihoito että Suomen Seniorihoiva. Työtä riitti paljon, sillä isovanhemmat tarvitsivat tukea lähes kaikessa: ruokapalvelun hoitamien aterioiden tarjoamisessa, peseytymisessä,  pukeutumisessa, kodin siistinä pitämisessä, ulkoilussa ja liikkumisessa.  

Koska toimijoita oli monta, Jenni ehdotti yhteistä palaveria, jossa sovittaisiin selkeästi kunkin roolit.

– Halusin, että kaikilla on sama käsitys siitä, mitä kukin tekee. Kun yhteiset pelisäännöt oli sovittu, kaikki sujui paljon helpommin. Vastuut saatiin jaettua selkeästi Suomen Seniorihoivan ja kaupungin kotihoidon kesken. Lisäksi keksimme viestintään prosesseja, jotka helpottivat viestinvaihtoa eri tahojen välillä, Jenni kertoo.

Seniorihoiva valitsi isovanhemmille avustajat huolella, huomioiden heidän persoonansa ja tottumuksensa. Kodin ilmapiiriä ja rutiineja kunnioitettiin, ja avustuskäynneistä tuli tärkeä osa heidän viikoittaista rytmiään. Avustajat auttoivat kauppakäynneillä, tukivat liikkumisessa ja olivat mukana arjen pienissä hetkissä, jotka olivat isovanhemmille tärkeitä.

– Avustajista tulin vuosien varrelle heille tuttuja ja turvallisia ihmisiä. Se merkitsi meille kaikille valtavasti. Jatkuva apu päättyi vuonna 2024 isovanhempieni muuttaessa palvelukotiin, mutta mummolla käy tuttu avustaja palvelukodissa viikoittain edelleen, hänen jaksamistaan tukemassa. 

Tukea tarvitsi lopulta myös Jenni

Kun isovanhempien arki saatiin rullaamaan, Jennin oma vointi alkoi heikentyä. Harvinainen sairaus toi mukanaan vaikean vaiheen: voimattomuutta, liikkumisvaikeuksia ja pitkiä tutkimuspäiviä. Hän oli pitkään yrittänyt selvitä omin voimin, mutta jossain kohtaa hän ymmärsi tarvitsevansa apua.

– Oli vaiheita, joissa mikään ei olisi sujunut ilman toisen tukea. Silloin tuntui pahalta kuormittaa läheisiä, jotka olivat jo valmiiksi niin huolissaan voinnistani, Jenni sanoo.

Koska Seniorihoiva oli jo isovanhempien kautta tuttu ja luotettava, ja koska avustuspalvelua ei nuorelle ihmiselle julkiselta puolelta järjestetty, Jenni rohkaistui kysymään Samulilta, voisiko apua järjestyä myös hänelle. Yhdessä he räätälöivät palvelun, joka sopi Jennin tilanteeseen.

Avustaja tuli mukaan vaikeina päivinä: hän saattoi Jennin tutkimuksiin ja kuntoutuksiin, varmisti, että hän pääsi turvallisesti sisälle paikkoihin, ja odotti tarvittaessa koko käynnin ajan. Hän lähti mukaan kauppaan, auttoi arjen pienissä askareissa ja oli seuranpitäjänä rankkojen lääkäripäivien jälkeen. Monena päivänä jo pelkkä kahvihetki avustajan kanssa auttoi Jennin takaisin jalkeille.

Hengähdystauko myös läheisille

Avun vaikutus näkyi myös Jennin läheisissä. He olivat yrittäneet auttaa niin paljon kuin pystyivät, mutta jatkuva huoli ja valmiustila alkoivat väsyttää.

– Minulle oli vaikeaa nähdä, kuinka uupuneita he olivat. Kun rinnalla oli ammattilainen, läheisetkin pystyivät hengittämään ja keskittymään hetkeksi omaan elämäänsä.

Kiireetöntä kohtaamista ja aitoa läsnäoloa

Jennin mielestä Seniorihoivan palvelussa on erityistä se, miten kiireettömästi he kohtaavat ihmisen. Avustajat eivät kiirehdi tai hoputa, vaan tulevat kotiin rauhassa ja kuuntelevat.

– Heidän tapansa olla läsnä on niin arvokas. Se tekee kodista paikan, jossa voi olla oma itsensä silloinkin, kun on kaikkein haavoittuvimmillaan.

Myös yhteydenpito on helppoa. Jennin mukaan jo se, että voi lähettää viestin ja tietää saavansa nopeasti vastauksen, tuo turvaa.

Turvaverkko, joka pysyy

Tällä hetkellä Jennin vointi on hyvä, eikä hän tällä hetkellä tarvitse apua. Silti Suomen Seniorihoiva on edelleen osa hänen elämäänsä tärkeänä turvaverkkona.

– Minun sairaudessa voi tulla äkillinen romahdus milloin tahansa. On valtavan rauhoittavaa tietää, että tiedän aina kenelle soitan, jos tarvitsen apua.