”En aikonut jäädä ikinä eläkkeelle”

Kolme vuotta sitten helsinkiläinen Anne Jallow, 77, kuuli uimahallissa tuttujen kertomuksia Suomen Seniorihoivasta. Jalassa oli tuolloin ruusu, joten siivousavun järjestäminen tuntui järkevältä. Myös hoitoalalla oleva poika sitä suositteli. Anne otti saman tien yhteyttä Suomen Seniorihoivaan, ja siitä alkaen Pirkko-niminen siivooja on käynyt hänen luonaan säännöllisesti.

– Pirkko käy luonani kerran kuukaudessa. Aloitimme kahdella kerralla kuukaudessa, mutta sittemmin huomasin, että yksikin kerta riittää.

Pirkko on tullut vuosien varrella tutuksi ja kotiaskareet hoituvat sen suurempaa meteliä pitämättä.

– Itse olen tällainen puhelias papupata, mutta Pirkko on rauhallinen ja keskustelee asiasta kuin asiasta. Pidän hänestä paljon, Anne kertoo.

Kampaajasta kasvattajaksi

Nuorena Anne teki kolmekymmentä vuotta töitä kampaajana. Selkävaivat pakottivat miettimään alanvaihtoa, mutta myös omat arvot olivat muuttuneet.

– Kampaamoala on bisnestä, ja siinä pelataan rahan kanssa. Se ei ole minun juttuni, Anne sanoo.

Anne halusi työn, jossa ihminen on keskiössä. Niinpä hän hakeutui Helsingin kaupungille koulunkäyntiavustajaksi. Melkein kaksikymmentä vuotta hän kulki kouluun, 68-vuotiaaksi asti.

– Sanoin, etten jää ikinä eläkkeelle. Mutta sieltä sitten jäin. Minulle jäi siitä ajanjaksosta ihania muistoja ja sain tutustua upeisiin ihmisiin, Anne kertoo.

Sydänperhe Gambiasta

Yksi syy siihen, miksi Annelle riittää vain yksi siivouskerta kuukaudessa, on onnekas kohtaaminen hänen entisen naapurinsa kanssa.

– Samassa talossa asui gambialainen mies, johon tutustuin entisen mieheni kautta. Eräänä lokakuisena iltana hän tuli esittelemään minulle vaimonsa ja kertoi, että myös heidän viisi lastaan ovat tulossa Suomeen.

Anne auttoi paperiasioissa ja ilmoitti koulun rehtorille uusista oppilaista. Hän auttoi myös perheen äitiä, jonka piti opetella lukemaan ja kirjoittamaan.

Gambialainen perhe sai Suomessakin vielä yhden lapsen, pienen tytön, josta on tullut Annelle erityisen läheinen.

– Omat aikuiset lapseni asuvat kaukana, mutta tämä perhe on ollut apunani muutoissa, kauppareissuilla ja pyykkivuoroissa.

Perhe hädässä tunnetaan

Anne kokee, että gambialainen perhe on tuonut hänen elämäänsä yhteisöllisyyttä, jota moni kaipaa.

– Olen tavallaan kokenut velvollisuudekseni auttaa heitä myös suomalaisten perinteiden ymmärtämisessä. Olemme muun muassa leiponeet lasten kanssa pipareita ja joulutorttuja.

Viime syksynä Anne kaatui ja joutui sairaalaan kuudeksi viikoksi. Kotiin palatessa yksi perheen lukioikäisistä lapsista muutti väliaikaisesti hänen luokseen.

– Hän huolehti, auttoi tavaroiden järjestelyssä ja pesi pyykkiä. Olen tästä todella kiitollinen.

Annella on lonkkavika, oikeassa silmässä on näköä jäljellä vain viisi prosenttia ja oikea korva ei kuule. Silti hän asuu kotonaan itsenäisesti. Oman tukiverkoston lisäksi Pirkko-siivooja pitää huolen siitä, että koti pysyy siistinä. 

– Koti on koti. En muualle muuttaisi.