Aivoverenkiertohäiriöt

Aivoverenkiertohäiriö on yhteisnimitys aivojen toimintahäiriölle, jonka seurauksena ilmenee esimerkiksi motorisia tai kielellisiä vaikeuksia. Niissä aivojen verenkierto häiriintyy esimerkiksi verisuonitukoksen tai verenvuodon takia. 

Tunnetuin ja samalla myös yleisin aivoverenkiertohäiriö on aivoinfarkti. Noin 25 000 suomalaista sairastaa aivoverenkiertohäiriön vuosittain. Vuonna 2010 ensimmäiseen aivoinfarktiin sairastuneiden keski-ikä oli noin 73 vuotta, ja yli puolet sairastuneista oli miehiä. Maailmanlaajuisesti aivoverenkierron häiriöt ovat neljänneksi yleisin kuolinsyy. 

Aivoverisuonitukos eli aivoinfarkti on sairaus, jossa äkillisesti tukkeutuneen valtimon alueella aivokudos jää ilman verenkiertoa ja happea. Tukoksen seurauksena paikallinen osa aivokudoksesta menee pysyvään kuolioon. Tukos on usein peräisin sydämestä, esimerkiksi eteisvärinäpotilaalla, mutta se saattaa olla seurausta myös ahtautuneesta kaulavaltimosta tai aivojen pienten valtimoiden tukoksesta. 

Aivoverenvuodossa valtimosuoni repeää, minkä vuoksi veri vuotaa joko aivojen sisään tai lukinkalvon alaiseen tilaan. Jälkimmäisen aiheuttaa useimmiten aivojen pinnalla olevan valtimon synnynnäisen pullistuman (aneurysman) repeäminen. Potilaan ennuste riippuu vuodon määrästä ja sen jatkumisesta tai uusiutumisesta. 

TIA (transient ischemic attack) on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö. TIA-kohtaus johtuu aivovaltimon hetkellisestä tukkeutumisesta, joka ei ehdi aiheuttaa aivoihin pysyvää vauriota. TIA:n oireet ovat samankaltaisia kuin aivoinfarktissa, josta sitä ei voikaan erottaa ilman kuvantamistutkimusta. Oireet kestävät tyypillisimmin korkeintaan 15 minuuttia, yleensä alle tunnin. 

Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö merkitsee erittäin korkeaa riskiä saada aivoinfarkti ja edellyttää päivystystutkimuksia. Jopa kymmenellä prosentilla TIA-kohtauksen saaneista ilmenee aivohalvaus viikon sisällä TIA-oireesta, ja tämän vuoksi tilapäinen aivoverenkiertohäiriökin edellyttää kiireellistä selvittelyä ja hoitoa.

Mikäli TIA-oireet ovat kestäneet pidempään kuin 1–2 tuntia, todetaan pään kuvauksessa usein aivoinfarktin eli aivojen hapenpuutteesta aiheutuneen pysyvän kudosvaurion merkkejä. Tällöin kyse ei ole enää TIA:sta, vaan aivohalvauksesta.

Mikä altistaa aivoverenkiertohäiriölle?

Useat tekijät sekä niiden yhteisvaikutus voivat lisätä riskiä saada aivoverenkiertohäiriö. Mitä useampia riskitekijöitä henkilölle on kertynyt, sitä suurempi on aivoverenkiertohäiriön todennäköisyys. Perussairauksia tulisi hoitaa hyvin ja huolehtia terveellisistä elämäntavoista, sillä aivoverenkiertohäiriö on usein seurausta useiden riskitekijöiden jopa vuosikymmeniä kestäneestä yhteisvaikutuksesta.

Kohonnut verenpaine, tupakointi, diabetes, liiallinen alkoholinkäyttö, keskivartalolihavuus, stressi, masennus, liikunnan puute ja kohonneet rasva-arvot ovat tyypillisiä riskitekijöitä, joihin on olisi hyvä puuttua jo nuorella iällä.

Merkittävin riskitekijä, johon voi itse vaikuttaa, on verenpaine. Kohonnut verenpaine lisää sairastumisriskin moninkertaiseksi. Mitä matalampi verenpaine, sitä pienempi riski on saada aivoverenkiertohäiriö.

Aivoverenkiertohäiriöiden muita riskitekijöitä ovat ikä sekä perinnölliset tekijät. Naisilla myös raskaus, synnytys ja vaihdevuodet lisäävät riskiä. Joskus myös tulehdus (etenkin hammasperäinen), uniapnea ja poikkeuksellisen kova henkinen tai ruumiillinen rasitus voivat laukaista aivoverenkiertohäiriön. 

Aivoverenkiertohäiriön oireet

Aivoverenkiertohäiriö aiheuttaa sen, että aivojen verenkierto häiriintyy jollakin aivojen alueella verihyytymän aiheuttaman suonitukoksen tai verenvuodon takia, jolloin aivokudos kärsii hapenpuutteesta. Mikäli tila kestää useita tunteja, voi aivoihin syntyä pysyvä vaurio.

Aivoverenkiertohäiriön oireita ovat:

• Toispuoleinen käden ja/tai jalan voima- ja/tai tuntoheikkous
• Suupielen roikkuminen
• Puhehäiriö
• Näköhäiriö, esimerkiksi molemmilla silmillä nähtävät kaksoiskuvat tai näkökentän puutokset
• Tasapainohäiriö, kävelyvaikeus ja huimaus yhdessä
• Aivoverenvuotoon voi liittyä äkillinen ja kova päänsärky.

Aivoverenkiertohäiriötä epäiltäessä on välittömästi soitettava hätänumeroon. Nopea hoitoon hakeutuminen on ratkaisevaa potilaan tulevaisuuden kannalta, sillä esimerkiksi aivoinfarktin liuotushoito on aloitettava viipymättä. Aivoverenkiertohäiriöt iskevät aina yllättäen, joten mahdollisen aivoverenkiertohäiriön oireiden tunnistaminen on tärkeää.

Aivoverenkiertohäiriön toteaminen ja hoito

Kun potilas saapuu sairaalaan, tutkitaan ensin, onko kyseessä aivoverenkiertohäiriö. Tämä selvitetään lääkärin tutkimuksella ja aivojen sekä tarvittaessa verisuonten kuvantamisella, verikokeilla ja sydäntutkimuksella. Myös aivoselkäydinnesteen tutkimus voi olla tarpeen. Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, mutta kuvantamistutkimuksella voidaan selvittää, mikä sairaus on kyseessä. 

Mikäli aivoverenkiertohäiriö johtuu aivoinfarktista, aloitetaan liotushoito, jonka tavoitteena on avata tukkeutunut verisuoni. Suuren kaula- tai aivovaltimon voidaan myös pyrkiä avaamaan suonensisäisellä toimenpiteellä tai leikkaushoidolla. Jos aivoinfarktin syynä on ollut kaulavaltimoahtauma, sen uusiutuminen voidaan estää kaulavaltimon puhdistusleikkauksella tai verkkoputkella. Laajassa aivoinfarktissa saatetaan poistaa väliaikaisesti kallon luuta aivoturvotuksen aiheuttamien haittojen estämiseksi.

Aivoverenvuodon hoidossa merkittävintä on laskea verenpainetta ja kumota mahdollinen verenohennuslääkitys tai muu vuototaipumus. Joissakin tapauksissa leikkauksesta on hyötyä. Tilanteessa, jossa valtimosuoni repeää ja veri vuotaa aivojen lukinkalvon alaiseen tilaan, aivovaltimon pullistuma voidaan usein hoitaa myös valtimonsisäisesti ilman leikkausta.

Kaikille aivoverenkiertohäiriöpotilaille aloitetaan uusien aivoverenkiertohäiriöiden estoon tarkoitettu lääkitys. Jokaiselle potilaalle tehdään myös arvio kuntoutuksen tarpeesta siinä vaiheessa, kun potilaan tila on vakiintunut. Kuntoutus aloitetaan sairaalassa mahdollisimman varhain, yleensä jo vuorokauden kuluttua. Sairaalassa potilasta valvotaan vuorokauden ympäri, jotta vaarallisten komplikaatioiden synty voidaan tarvittaessa estää. 

Aivoverenkiertohäiriöstä toipuminen

Aivoverenkiertohäiriö vaikuttaa usein potilaan kykyyn liikkua, puhua ja ilmaista itseään, Muutokset ja niiden vakavuus riippuvat siitä, missä kohtaa aivoja aivoverenkiertohäiriön aiheuttama vaurio sijaitsee ja kuinka laaja se on.

Aivoverenkiertohäiriöpotilaista joka toiselle jää pysyvä haitta, puolelle heistä vaikea-asteinen. Joka neljäs toipuu täysin oireettomaksi, yli puolet omatoimiseksi ja joka seitsemäs tarvitsee laitoshoitoa. 

Puheeseen tai liikuntakykyyn vaikuttavat häiriöt on helppo huomata, mutta kaikki vauriot eivät näy ulospäin. Esimerkiksi väsymysoireet, keskittymisvaikeudet tai haasteet toiminnanohjauksessa jäävät kuitenkin helposti huomaamatta.

Aivoverenkiertohäiriö voi aiheuttaa esimerkiksi seuraavia muutoksia toimintakykyyn:

• Puheen ja kielen häiriöt 
• Nielemisvaikeudet 
• Neuropsykologiset häiriöt 
• Mielialan muutokset

Kaikkiin häiriöihin voidaan kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan kuntoutuksen avulla. Kuntoutustarve arvioidaan jokaisen potilaan kohdalla erikseen. Lähes puolet aivoverenkiertohäiriöön sairastuneista tarvitsee kuitenkin pitkäaikaista kuntoutusta.

Sairaalassa kuntoutujan tukena on moniammatillinen asiantuntijaryhmä; neurologian erikoislääkäri, sairaanhoitaja, fysioterapeutti, puheterapeutti, neuropsykologi, toimintaterapeutti, kuntoutusohjaaja ja sosiaalityöntekijä. Kuntoutussuunnitelma laaditaan yhdessä potilaan, hänen omaistensa ja ammattihenkilöstön kanssa.

Sairaalajakson jälkeen sairastunut voi saada avo- ja laitoskuntoutusta. Kuntoutuksella pyritään palauttamaan potilaan toimintakyky sellaiseksi, että hän pärjää omatoimisesti arjessa. Kuntoutujan oma aktiivisuus ja kiinnostus kuntoutumistaan kohtaan ovat tärkeässä roolissa onnistuneen kuntoutuksen kannalta. 

Sairastuminen aiheuttaa useimmiten suuren elämänmuutoksen niin sairastuneelle kuin hänen läheisilleenkin. Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneille ja heidän läheisilleen järjestetään kuntoutusjaksoja esimerkiksi Kelan sekä Aivoliiton toimesta. Myös Suomen Seniorihoivan ammattilaiset voivat auttaa sairaalasta kotiutumisessa ja kuntoutumisessa.

Aivoverenkiertohäiriöitä ehkäisevä ruokavalio ja elämäntavat

Kuten yllä on todettu, aivoverenkiertohäiriön riskitekijöihin voi jokainen itse vaikuttaa omilla elintavoillaan. Ruokavalio onkin ratkaisevassa roolissa aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyssä. Terveellinen, yleisten ravintosuositusten mukaisen ruokavalion noudattaminen on hyvä keino ehkäistä aivoverenkiertohäiriötä. 

Veren korkealla kolesterolipitoisuudella on tunnistettu olevan jonkin verran vaikutusta myös kohonneeseen aivoverenkiertohäiriön riskiin. Kokonaiskolesterolipitoisuuden pitäisi olla alle 5 mmol/l ja LDL-kolesterolipitoisuus alle 3 mmol/l. Kolesterolia voi hallita noudattamalla terveellistä ruokavaliota, joka sisältää runsaasti hedelmiä, vihanneksia, täysjyväviljoja sekä vähärasvaista proteiinia. Eläinrasvoja, kovia juustoja ja muita kolesterolipitoisia ruokia tulisi välttää. Jos kolesterolitasot eivät korjaudu ruokavaliolla, on tärkeää hallita sitä lääkityksellä.

Myös diabetes on yksi merkittävimmistä riskitekijöistä aivoverenkiertohäiriölle. Siksi verensokeritasojen hallitseminen on erityisen tärkeää, jos sinulla on diabetes. Tämä onnistuu noudattamalla terveellistä ruokavaliota, liikkumalla säännöllisesti ja noudattamalla lääkärisi antamia ohjeita. Tyypin 2 diabetes lisää sairastumisriskiä aivoverenkiertohäiriöön noin kolminkertaisesti. 

Lisäksi nikotiinituotteiden ja alkoholin käyttö ovat merkittäviä riskitekijöitä aivoverenkiertohäiriölle. Tupakointi ja nuuska vaurioittavat verisuonia ja nostavat verenpainetta. Liiallinen alkoholin käyttö sen sijaan voi johtaa korkeaan verenpaineeseen ja sydänongelmiin. Tupakointi kaksinkertaistaa sairastumisriskin. Joka viides aivoinfarkti onkin seurausta tupakoinnista.

Liikunnan säännöllinen harrastaminen tukee terveellisiä ruokavalintoja. Kohtalaisen intensiivistä liikuntaa tulisi harrastaa vähintään puoli tuntia päivässä. Liikunnan harrastaminen ja terveellinen ruokavalio myöskin yhdessä auttavat ehkäisemään ylipainoa, joka omalta osaltaan vähentää aivoverenkiertohäiriön riskiä.

Aivoverenkiertohäiriö vanhuksella

Iäkkäiden aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kuntoutukseen ei välttämättä haluta panostaa yhtä hanakasti kuin nuorempien, koska kuntoutuksen ei ole ajateltu hyödyttävän heitä. Todellisuudessa kuntoutuksesta hyötyvät yhtä lailla 65-vuotiaat kuin 85-vuotiaatkin.

Vaikka kuntoutus on kaikille yhtä tehokasta, iäkkäät ja erittäin iäkkäät potilaat saattavat kuitenkin jäädä nuorempia huonompaan kuntoon, koska he ovat usein heikommassa kunnossa sairastumisensa jäljiltä. Tähän vaikuttavat usein jo valmiiksi taustalla vaikuttavat perussairaudet sekä tuki- ja liikuntaelimistön vauriot.

Ennen sairaalasta kotiutumista onkin tärkeää arvioida, kuinka hyvin aivoverenkiertohäiriön kokenut pärjää omassa kodissaan. Voi olla, että ikäihminen sai tukea kotiinsa jo ennen aivoverenkiertohäiriötä, mutta tukea voidaan tarvita lisää sen jälkeen.

Kaikissa tapauksissa kotiutuminen ei ole aivoverenkiertohäiriön jälkeen mahdollista, vaan ikäihmisen on siirryttävä laitoshoitoon. Suurin osa vanhuksista kuitenkin haluaa asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Tämä onnistuu esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan avulla. 

Ota meihin rohkeasti yhteyttä, niin autamme sinua.

Mikäli sinulle heräsi mitä tahansa kysyttävää verenkiertohäiriöstä, ota meihin yhteyttä ja autamme sinua.

Lisätietoa aivoverenkiertohäiriöistä löydät esimerkiksi Aivoliiton sivuilta. Kiireettömän kotihoidon palveluihimme voit sen sijaan tutustua täällä.

Asiakaspalvelu:
010 324 9000
info@suomenseniorihoiva.fi

Palaa takaisin tietopankkiin:

Tietopankki

Palaa takaisin yleiskategoriaan:

Ikääntyneiden sairaudet

Jaa julkaisu ystävillesi ja tutuillesi alla olevista sosiaalisen median -painikkeista.